Kanin hoito-ohje

Ennen hankintaa huomioitavia asioita

  • Kani sotkee. Kani ei ole siisteimpiä eläimiä ja tapaa levitellä puruja ja heiniä, yms., ympäri huoneistoa. Kani tarvitsee myöskin liikkumatilaa joten sen oleskelua ei missään nimessä saisi rajoittaa häkissä istumiseen.
  • Mahdollisuudet matkustaa lemmikin kanssa ja mahdollisuudet saada sijaishoitaja. Kania ei voi jättää yksin päiväkausiksi, vaan se tarvitsee huomiota ja hoitoa päivittäin.
  • Sairastapauksista aiheutuvat lääkärikulut. Eläintä pitää olla valmis käyttämään eläinlääkärillä aina tarvittaessa. Lisäksi kanille pitäisi hankkia mahdollisimman suurikokoinen häkki, joka sekin maksaa.
  • Eläinpöly. Kani ei sovellu allergiseen perheeseen - eikä sitä pidä ottaa allergiseen(kaan) perheeseen ulkoasukiksi!
  • Kanin pitkä elinikä: keskimäärin 5-8 vuotta, mutta usein myös yli 8 vuotta. Yli 10 vuottakaan ei ole tavattoman harvinaista. Erityisen pitkäikäisiä ovat pienet rodut ja niiden risteytykset.

Majoitus ja liikunta

Häkin minimikoko on pienillä roduilla noin 60 * 80 cm. Tämän kokoinen häkki edellyttää että kani todellakin saa ulkoilla päivittäin - mielellään omistajan ollessa kotosalla. Tilassa jossa kani ulkoilee tulee ottaa huomioon se, että kani on nakertaja ja siksi se saattaa hyvinkin pistellä poskeensa kaikki johdot ja huonekasvit mitkä sen nenän edessä roikkuvat. Tämä saattaa aiheuttaa vaaratilanteita, eli varmista ettei tällaisiin ole edes tilaisuutta. Kanin ulkoillessa on myöskin muistettava että kani liikkuu lattialla melko äänettömästi ja siksi sen päälle astumista on varottava ja sitä ettei se vahingossa jää esim. oven väliin sitä suljettaessa. Myös asustelu irtokanina kissan tapaan luonnistuu, jos kani totutetaan alussa sisäsiistiksi valvonnassa - kani ei ole luonnostaan sisäsiisti.

Häkissä tulee olla ruokakuppi, mielellään keraaminen sillä sitä ei voi jyrsiä (esim. muovinpalaset saattavat aiheuttaa ongelmia suolistossa) eikä heitellä. Kanilla pitää myöskin olla juomapullo, joka monesti on juomakuppia siistimpi ja käytännöllisempi. Monien häkkien mukana tulee myös heinäteline - mutta se ei ole pakollinen, samoin kuin moni kani pitää pesäkopista vaikkei sitäkään välttämättä tarvitse laisinkaan. Kanille voi myös laittaa vessalaatikon häkkiin (kaikki kanit eivät sitä opi käyttämään…) jonne laittaa kissanhiekkaa tai puupohjaista puristetta (esim. Pellex).

Kesäisin kani voi viettää aikaa ulkotarhassa, jossa on tukevat seinät, suojaava kokokatto / verkkokatto ja maahan >30 cm kaivetut seinämät, ettei kani kaivautuisi ulos tai joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Ulkotarhassa on oltava pimeä nukkumakoppi ja aina vettä! Kylmällä säällä tai tukalalla helteellä kani on aina tuotava ulkotarhasta sisään.

Yksin vai kaksin?

Kanit ovat yhdyskuntaeläimiä. Niille on pidettävä seuraa todella paljon tai sitten niitä on oltava useampia. Urokset harvoin tulevat toimeen keskenään, sillä niille syntyy reviiririitoja jos niitä on yhdessä useita. Naaras ja leikkaamaton uros taas pariutuvat ja aiheuttavat perheenlisäystä. Kaksi saman poikueen naarasta, tai emo ja naaraspoikanen muodostavat yleensä sopuisimman seurueen. Kastroitu uros tulee yleensä hyvin toimeen naaraan kanssa - tai toisen kastroidun uroksen kanssa.

Kanit ystävystyvät usein erittäin hyvin myös marsujen kanssa. Leikkaamaton vireä nuori uroskani ei kylläkään ole suositeltava elinkumppani sitä paljon pienemmälle marsulle. Parhaimmillaan marsun ja kanin yhteiselo on yhtä onnellista kuin ikänsä yhdessä olleiden kanisisarusten. Kanin ja marsun yhteiselossa tulee silti olla varovainen, sillä kanilla on hyvin voimakkaat takajalat ja se saattaa vahingossa potkaista marsua pahemminkin.

Ruokinta

Kani on kasvissyöjä eikä kestä paastoa. Kanilla on aina oltava raikasta vettä ja hyvää heinää - eikä mikään sen ruoista saa olla vanhentunutta! Heinä on kanin elimistön toiminnalle elintärkeää ja sen tulisi olla vihreää ja pölytöntä. Kuivaheinää on oltava tarjolla niin paljon kuin kani jaksaa sitä syödä.

Kanipelletti on tasapainotettua väkirehua, johon on laskettu kaikki kanin tarvitsemat hivenaineet ja se on erittäin hyvä ravintolähde - eikä niin rasvainen ja lihottava kuin siemenseokset. Pelletin voi kuitenkin korvata monipuolisella siemenseoksella ja useimmiten tarjotaankin pellettiä ja jyväseosta rinnakkain. Kanipellettiä hankkiessa tulisi huomioida se että se todellakin on väkirehupellettiä eikä "heinäpellettiä" - hyvä vaihtoehto on esim. Supa Excel. Näkkileipä ja muu kova leipä on hyvää kuivaruoan lisuketta ja sen nakertelu myöskin kuluttaa hampaita.

Tuoreruokaa tulisi syöttää myös silloin tällöin. Tuoreruoka käsittää esimerkiksi porkkanaa, omenaa, salaattia, tuoretta ruohoa, vehnänoraita, persiljaa, voikukanlehtiä, parsakaalia... jne. Kaalikasveja ei saa annostella kovin runsaasti, sillä ylikäytettyinä ne voivat aiheuttaa vakavia kaasuongelmia tai virtsan koostumusmuunnoksia. Kaikki muutokset ruokavaliossa on tehtävä vähitellen. Ruoan täytyy olla aina puhdasta - ei siis maantievarsiruohoa. Kanille kannattaa tuoda ulkoa myös oksia pureskeltavaksi.

Terveysasiaa

Yleisimpiä sairauksia ovat erilaiset lyhytaikaiset infektiot sekä kroonisemmat tulehdussairaudet (hengitysteissä, silmissä, sukuelimissä) jne., ulkoloiset (joskus myös sisäloiset) ja muut ihoongelmat, hammasviat ja karvansyönnistä aiheutuvat suolitukokset. Ulkoloisten poistoon soveltuu parhaiten apteekista saatava Desintan (tai Ektosid), jota kuuluu käyttää pakkauksen ohjeiden mukaan. Ulkoloiset aiheuttavat hilseilyä, karvanlähtöä, punoitusta ja näkyvät kyllä yleensä liikkuvina pisteinä. Ruokahalun puute on hyvä tunnusmerkki terveydentilan horjunnasta.

Hammasviat ilmenevät usein siten, että kiinnostus ruokaan säilyy, mutta ruoka jää kuitenkin syömättä. Jos hammasviat ovat vaivanneet jo jonkin aikaa näkyy se myös kanin laihtumisessa. Tällöin tulee viedä kani eläinlääkärille.

Suolitukosten kanssa (huom. papanoimattomuus) ei pidä aikailla. Niitä voi yrittää liuottaa parafiiniöljyllä ja ananasmehulla. Kotidiagnoosin teko ei kuitenkaan useimmissa tapauksissa ole turvallista, vaan sairastunut eläin on kiikutettava lääkäriin pikaisesti. Pienet kasvissyöjät heikkenevät nopeasti, joten pikainen avunsaanti on tärkeää.

Turkin, kynsien ja ihon hoito

Kanin kynnet kannattaa leikata parin viikon välein. Hyvä perusohje on (jos kynnen verisuonta ei näe) on etteivät kynnet saisi olla pidemmät kuin "varvaskarvat". Pitkäkarvaisen kanin turkki tulisi harjata ja selvittää takuista säännöllisin väliajoin. Kania ei juuri pestä, ellei se sotke itseään. Kanin pesu tapahtuu miedolla hajusteettomalla pesuaineella (apteekin eläinshampoot, miedoimmat lastenshampoot), huolellisesti huuhdellen, silmät ja korvat kuivana pitäen. Kani kuivataan mieluiten hiustenkuivaajalla, jottei se vilustuisi. Kuivan tai hilseilevän ihon aiheuttajaa on aina syytä tutkia, se voi olla esimerkiksi ruokavalio, pesuaine, ulkoloinen tai sieni.

Kani ja lomat

Kanit sopeutuvat yleensä hyvin matkustamiseen ja useimmat niistä jopa nauttivat "kesämökkeilystä" - tarkoittaen, että kanin uteliaisuutta ja toiminnantarvetta ruokkii erityisesti vieraileminen toistuvasti tutussa lomapaikassa, joka täytyy aina tutkia ja merkkailla leuan hajurauhasella ajan tasalle. Matkustaessa on huolehdittava sopivasta lämpötilasta ja juoma/ruokatauoista. Kesällä matkustaessa tulee usein kuuma! Hankalammissa matkustustapauksissa kanille (erityisesti jos kaneja on useita) kannattaa hankkia hoitaja kotiin. Kani voi toki hätätilanteessa viettää lomansa myös toisessa perheessä tai eläinhotellissa.

Saara Dufva / JKJY 2000