Marsun ihoon liittyvät ongelmat

Kirjoittanut: Kirsi Ruotsalainen
Lähde: Pilvi Lassila 1997: Eksoottisten eläinten omistajille suunnattu tiedotus, Helsingin yliopisto, eläinlääketieteellinen tiedekunta


Ihohaavat ja paiseet

Marsuilla on aika usein kaulan alueella paiseita. Paiseet ovat usein seurausta puremahaavoista tai ihon muista naarmuista. Puremahaavat syntyvät eläinten tapellessa keskenään, mutta myös rikkinäiset ruokakupit sekä terävät häkin reunat ja kulmaukset voivat aiheuttaa naarmuja marsun ihoon. Kaulan seudun paiseet voivat olla myös seurausta suun limakalvon läpi pistäneestä terävästä heinänkorresta. Paiseen tyhjennys ei välttämättä ole riittävä hoito, vaan usein paise täytyy avata ja puhdistaa huolellisesti eläimen ollessa rauhoitettuna. Yksi huuhtelukerta ei useinkaan riitä, vaan marsun omistaja voi joutua jatkamaan huuhtelua myös kotona. Marsu ei välttämättä tarvitse antibioottikuuria jos se on muutoin hyvässä kunnossa.

Tukkeutuneet talirauhaset

Tavallisimpia marsuilla tavattavia ihopatteja ovat tukkeutuneet talirauhaset. Tyypillisimmin patteja tavataan selän alueella, mutta tietenkin mikä tahansa talirauhanen voi tukkeutua. Patit ovat pehmeähköjä ja puhjetessaan niistä tulee tahnamaista eritettä. Patin ollessa pieni ja jos se vaivaa marsua, ei sille tarvitse tehdä mitään. Kun tukkeutunut talirauhanen kasvaa, siihen muodostuu avanne ja tällöin rauhanen on yleensä poistettava kirurgisesti.

Häntärauhasen tulehdus

Marsuille on selässä hännän tyvessä rasvarauhanen. Tämän rauhasen tulehdus on melko yleinen ongelma, etenkin uroksilla. Hormoneilla ja ruuan runsaalla energia- ja rasvapitoisuudella arvellaan olevan merkitystä rauhasen tulehtumiseen, mutta perimmäistä tulehduksen syytä ei kuitenkaan tiedetä. Tavallinen oire on alueen karvojen liimautuminen yhteen ja tällöin hoidoksi riittää rauhasen huolellinen pesu kerran päivässä Betadine- pesuaineella. Pesuaine huuhdotaan hyvin pois ja turkki kuivataan huolellisesti. Häntärauhasen alueelle sivellään ohuesti kahdesti päivässä antibiootti- ja kortisonipitoista voidetta. Rauhasen tulehtumisen estämiseksi marsulta kannattaa pestä rauhanen säännöllisin väliajoin hammasharjaa ja Fairya käyttäen apuna. Fairy irrottaa hyvin rasvaisen lian ja varovasti hammasharjalla pesten marsun rasvarauhasesta lähtee kaikki lika ja rasva.

Täit

Täit ovat yleisiä ulkoloisia marsuilla. Ne ovat pieniä, siivettömiä hyönteisiä, jotka elävät marsun karvapeitteessä ja imevät verta. Täit tarttuvat yleensä suorassa kontaktissa eläimestä toiseen tai saastuneista puruista. Aikuiset täit sekä niiden munat kiinnittyvät karvoihin. Vähäistä täimäärää ei ole ihan helppo havaita, mutta runsas täimäärä aiheuttaa kylläkin voimakasta kutinaa, karvanlähtöä ja marsu raapii itseään jatkuvasti. Kutinan takia marsu on rauhaton. Rupia voi ilmaantua korvalehtiin, korviin ja kylkiin. Iho voi mennä raapimisesta rikki ja tulehtua, jolloin syntyy märkivä ihotulehdus. Usein täitä ja niiden munia voidaan havaita turkissa jopa paljain silmin, etenkin kaulan ja korvien alueella. Hoitona marsu pestään loishäätöshampoolla, kuten Ektosidilla tai Desintanilla. Lisäksi eläinlääkäri voi antaa loishäätöpistoksen. Kaikki tartunnan saaneet eläimet tulisi hoitaa samalla kertaa. Myös häkki ja kaikki tarvikkeet tulee desinfioida huolellisesti. Heinät ja muut ruuat tai tarvikkeet, joita ei voi desinfioida tulee heittää pois. Marsut täit eivät tartu ihmiseen.

Hilsepunkit

Hilsepunkit ovat pieniä ulkoloisia ja niitä voi löytyä etenkin selän, niskan ja pään alueelta. Vähäistä hilsepunkkien määrää on vaikea havaita, mutta tartunnan pahentuessa karvanlähtö ja vaalean kuivan hilseen kertyminen ovat selviä merkkejä. Karvaa voi lähteä jopa tuppoinakin. Iho voi myös tulehtua ja olla kosketusarka. Tartunta aiheuttaa monesti kutinaa ja siksi eläin on usein rauhaton.

Kapi

Marsujen kapi on hämähäkkieläimiin kuuluva ulkoloinen, jonka koko elinkierto tapahtuu isäntäeläimen ihossa. Tyypilliset kapin oireet ovat voimakas kutina, etenkin selän ja niskan alueella. Myös mahanalusessa ja jaloissa iho punoittaa, hilseilee ja karvapeite ohenee tai lähtee kokonaan. Iho on myös rupinen raapimisen takia. Kutinan seurauksena marsu on rauhaton ja voi saada jopa epileptiformisia kohtauksia. Jatkuvan raapimisen seurauksena iho voi mennä rikki ja tulehtua. Hoitamaton kapitartunta johtaa ruokahaluttomuuteen, väsymykseen, kuihtumiseen ja jopa kuolemaan. Diagnoosi varmistetaan iholta otetusta raapenäytteestä. Hoitona kapitartuntaan eläinlääkäri antaa loishäätöpistoksen kahden viikon välein yhteensä 2-3 kertaa. Ihon ollessa tulehtunut marsu saa lisäksi antibioottia suun kautta. Myös C- vitamiinin riittävä saanti edistää paranemista. Sitä annetaan päivittäin 20-50 mg mieluiten suoraan suuhun tai ruokaan imeytettynä tai juomaveteen 200 ml/l. Paras vaihtoehto olisi antaa vitamiini suoraan suuhun, jolloin varmistetaan vitamiinin riittävä saanti. Juomavedessä C- vitamiinista katoaa puolet vitamiinista jo 24 ensimmäisen tunnin aikana. Kapitartunnan oireet voivat olla joskus lieviä, mutta loishäätöpistos kannattaa kuitenkin marsulle antaa ennen kuin oireet pahenevat entisestään. Kaikki marsut tulisi hoitaa samalla kertaa, sillä oireettomat marsutkin voivat olla taudin kantajia. Häkki ja kaikki tarvikkeet tulee desinfioida huolellisesti ja ruuat ja tarvikkeet, joita ei voi desinfioida, tulee heittää pois. Tilapäinen tartunta ihmiseen on mahdollinen ja voi aiheuttaa kutisevaa ihottumaa. Loinen ei kuitenkaan lisäänny ihmisessä ja ongelma häviää yleensä heti, kun marsu on hoidettu.

Ihon sienitulehdus

Ihon sienitulehdus on aika yleinen ongelma marsuilla. Sen aiheuttaa useimmiten Trichophyton- ja Microsporum- sienilajit. Tartunta leviää suorassa kontaktissa sairastuneen eläimen turkista, saastuneista alusista tai rehuista. Nuoret ja huonokuntoiset yksilöt ovat alttiimpia tartunnalle kuin terveet aikuiset eläimet. Sienitartunta on usein piilevä ja tällöin eläimen turkissa ei näy mitään muutoksia. Ympäristöoloilla on suuri merkitys taudin puhkeamiseen esim. kosteus voi laukaista oireet. Oireina on karvanlähtö, karvattomia ja hilseileviä alueita, joiden iho on kuiva, lievästi ärtynyt ja kutiseva. Usein karvattomia alueita on päässä, korvissa ja etujaloissa. Karva voi lähteä jopa tuppoina. Tauti voi ilmetä myös yleistyneenä eli tällöin ihomuutoksia on nähtävissä kauttaaltaan koko marsussa. Muutamia laikkuja voi hoitaa pelkästään paikallisesti, jolloin karva leikataan muuttuneilta ihoalueilta ja iho puhdistetaan päivittäin. Iholle levitetään ohuelti ihosienilääkettä. Mutta mikäli ihomuutoksia on marsussa runsaasti, eläin on pestävä sienishampoolla tai sille voidaan antaa lääkitystä myös suun kautta. Hoidon onnistumiseksi marsun oikeanlaiseen ruokavalioon ja C- vitamiinin saantiin tulee kiinnittää huomiota. Ihosieni tarttuu marsusta toiseen sekä myös ihmisiin ja erityisesti lapsiin. Tartunnan saaneet eläimet tulisikin eristää muista eläimistä ja hoitaa samalla kertaa. Sairaan marsun käsittelyssä ja hygieniassa on oltava erittäin huolellinen kunnes marsu on taas terve. Hoitajan tulee pestä kädet huolellisesti eläinten käsittelyn jälkeen. Myös ympäristö on desifroitava tartunnan uusimisen ehkäisemiseksi.

Munasarjarakkulat

Munasarjarakkuloiden syytä ei vielä toistaiseksi tiedetä. Ainoana oireena marsulla voi olla symmetriset karvattomat laikut kyljissä molemmilla puolilla. Useimmiten molemminpuolisten nesteen täyttämien rakkuloiden kasvaessa munasarjat voivat täyttää suurimman osan vatsaontelosta. Tällöin havaitaan vatsaontelon turvotusta. Jos marsu voi muutoin hyvin, niin välttämättä mitään hoitoa ei tarvita. Jos rakkuloista kuitenkin on haittaa, voi eläinlääkäri tehdä sterilointileikkauksen, jossa kohtu ja munasarjat poistetaan. Myös hormonihoito on yksi hoitovaihtoehto munasarjarakkuloiden hoitoon.