Eläinkokeet -tarpeellisia vai tarpeettomia?

Kirjoittanut: Anu Peura

Anu Peura on nuori oululainen jyrsijäharrastaja, joka on laatinut artikkelinsa maailman kansalaisen kypsyyskokeeseen. Jyväskylän kani- ja jyrsijäyhdistys sai kunnian julkaista artikkelin kotisivullaan. Kiitämme kirjoittajaa artikkelista!


Kun kuulee tutkijan kertovan eläinkokeista, ovat esillä yleensä vain hyvät puolet, eläinsuojelija puolestaan esittää huonot. Siksi tämän kirjoituksen tarkoitus on kertoa eläinkokeista molemmilta näkökulmilta.

Kuka saa tehdä kokeita?

Tutkijalla täytyy olla koulutus tai kelpoisuus tehdä kokeita. Tutkija suunnittelee kokeen ja antaa hakemuksen koe-eläintoimikunnalle, joka vastaa tutkijan laitoksen koeluvista. Koe-eläintoimikunta luokittaa kokeen joko ensimmäisen tai toisen luokan kokeeksi (näistä kerrotaan myöhemmin). Jos päätös on toisen luokan koe, luvasta päättää toimikunta. Jos koe luokitellaan ensimmäisen. luokan kokeeksi, antaa t tulisi tehdä myös eläimille mahdollisimman siedettäväksi. Päämääräksi voidaan ottaa eläinkokeiden lopettaminen, vaikkei siihen heti päästäisikään.

Eläinkokeet kosmetiikassa

Suomessa ei käytetä eläimiä kosmetiikan tuotteiden testaamiseen, mutta suurin osa myynnissä olevista tuotteista on sellaisia, jotka on testattu ulkomailla tai sisältävät sellaisia raaka-aineita, jotka on testattu eläimillä. Myös Suomalainen yhtiö voi testauttaa tuotteita tai raaka-aineita muualla.

Minkälaisia kokeita tehdään?

0. luokan koe: eläin lopetetaan kudosmateriaaliksi tai tuskattomiin ja kivuttomiin kokeisiin
2. luokan koe: tuottaa lievää ja lyhyt-aikaista kipua
1. luokan koe: eläin voi kokeen takia sairastua tai tuntea huomattavaa kipua tai tuskaa.
Eläimiä käytetään lääketieteellisissä ja biologisessa tutkimuksissa, taudin määrityksessä, koulutuksessa, myrkyllisyystesteissä, maataloudessa ja muissa turvallisuuden arvioinnissa.
Eläimiä käytetään eläinkokeissa Suomessa keskimäärin 200 000 vuodessa, näistä yleensä puolet 0. luokan kokeissa.
Eniten eläimiä käyttävät yliopistot ja korkeakoulut. Muita ovat lääketehtaat, tutkimuslaitokset, laboratoriot ja sairaalat.
Yleisimpiä koe-eläimiä ovat rotat (mm. anatomian opetus, kirurgia, myrkyllisyys-testit, syöpätutkimus) ja hiiret (mm. kudossiirrot, myrkyllisyystutkimukset, lääkkeiden testaus). Muita käytettyjä eläimiä ovat lampaat (mm. maataloustutkimus), kanit (mm. myrkyllisyystestit, vasta-aineiden tuottaminen), marsut (mm. allergiatestit, kuulotutkimus), siat (mm. verenkiertoelimistön tutkimukset, leikkaus, tekninen opetus), hamsterit (mm. hammasmätä, bakteeritutkimus, kolesterolitutkimus), vuohet, kanat, kalat, koirat, kissat, turkiseläimet, naudat ja muita eläimiä vähän. (Esim. apinoita Suomessa käytetään todella vähän.) (Lähde: Rottia Tutkijoita Tuloksia, koe-eläinkurssinoppikirja, toimittajat: Timo Nevalainen, Ulla-Marjut Jaakkola, Tarja Kohila ja Jorma Pudas)

Mistä eläimet?

Koe-eläimeksi ei voi ottaa eläinkaupasta ostettua, vaan koe-eläimiä kasvatetaan nykyään laitoksissa. Suomessa ei siis tarvitse enää pelätä, että oma kasvatti joutuisi koe-eläimeksi. Joissakin maissa sitä vastoin jopa varastetaan eläimiä koe-eläin laitoksiin. Apinoita pyydystetään luonnosta (kasvattaja voi väittää kasvattavansa ne itse), jolloin jopa 80% kuolee matkan aikana, tai niitä kasvatetaan ulkomailla laitoksissa.

Saako eläintä pitää niin pienessä tilassa kuin huvittaa?

Eläinten häkkikoot on määrätty eurooppalaisessa yleissopimuksessa. Niiden noudattamista valvotaan, joissakin maissa valvonta on heikkoa. Mutta eläimet tarvitsevat paljon liikkumatilaa, mihin niillä ei ole mahdollisuutta koe-eläinlaitoksella. Eikä niillä useimmiten ole häkissä virikkeitä. Esim. kaneilla ei ole välttämättä edes purua vaan pohjassa on pieniä reikiä, josta papanat ja virtsa valuvat pois. Syy tähän on usein rahan puute ja osin välin-pitämättömyys. Suomessa eläimillä on suhteellisen hyvät olot verrattuna joihinkin muihin maihin, vaikka Suomessakin olisi parannettavaa. Laitoksilla työskentelee henkilöitä, jotka tekevät työtä eläinten hyvinvoinnin eteen. Eläimiä valvotaan joka päivä. Miksi me emme pääse tutustumaan koe-eläinlaitokselle? Yksi syy ovat eläinaktivistit. Koe-eläin laitoksiin ei päästetä ylimääräisiä, sillä se voisi helpottaa aktivistien iskuja laitoksiin. Minä pääsin tutustumaan Oulun yliopiston koe-eläinkeskuksen tiloihin, koska teen maailmankansalaisen kypsyyskoetta eläin-kokeista. Toisekseen emme pääse katsomaan koe-eläimiä, koska eläimet voisivat saada jotain sairauksia, mikä tulisi kalliiksi laitokselle, kun se joutuisi hankkimaan uudet eläimet ja lisäksi menneillä olevat kokeet menisivät pilalle. Lämpötilasta, tuuletuksesta ym. pidetään hyvää huolta, silla se auttaa tuottamaan luotettavamman tuloksen.

Ovatko tutkijat tunteettomia hirviöitä?

Eivät ainakaan mitään hirviöitä. Täytyy muistaa, miksi he tekevät sitä, meidän ihmisten tähden. Tutkijoissa on myös eläinrakkaita, mutta on myös sellaisia, joille eläin on vain työväline. Kaikkia tutkijoita ei siis pidä mennä tuomitsemaan. Joku on saattanutkin kuulla joskus muinaisista eläinkokeista, joissa eläimiä leikeltiin elävänä miten huvittaa. Se on kuitenkin jo mennyttä. Nykyäänkin tehdään vielä jonkin verran hyvin tuskallisia eläinkokeita ilman kivunlievitystä.

Ovatko eläinkokeet luotettavia?

Tästä ollaan monta mieltä, joku sanoo että eläimet reagoivat eritavalla kuin ihminen, joku väittää toista. Joku sanoo, että eläinkokeita ei voi soveltaa ihmiseen jne... On kuitenkin todettava, että ihminen on aina ihminen ja hamsteri aina hamsteri... Ja toinen voi olla jollekin allerginen, mille toinen ei ole. On kokeita, joissa tuloksen soveltaminen ihmiseen on hankalaa, mutta on myös kokeita, jotka ovat luotettavia. Ja jotta tulos olisi luotettavampi, tehdään koe yleensä useampaan kertaan. Joitakin kemikaaleja tutkitaan laittamalla ainetta eläimen vatsaonteloon, vaikka ihminen altistuu sille hengityksen kautta.

Ovatko kaikki kokeet tarpeellisia?

On hankala sanoa, mikä koe on tarpeellinen ja mikä ei. Kokeita tehdään myös taloudellisen kilpailun, maataloustuotannon lisäämisen, kilpaurheilun ja oikeuslääke-tieteen takia. Lääketeollisuudessa ja muilla kemian teollisuudessa markkinakilpailu lisää eläinkokeita: yritykset pitävät tutkimuksiaan salassa, mikä johtaa turhiin päällekkäisiin kokeisiin. Eläinkokeilla on saatu myös hyödyllistä tietoa, mikä turvaa meidän sairaiden hoitoa, me saamme turvallisemman elämän, lääkäreihin uskaltaa luottaa enemmän. Monia varmaankin mietityttää, onko siltikään oikein antaa eläinten kärsiä meidän terveytemme takia. Esimerkiksi tupakkaan ja alkoholiin liittyviä tutkimuksia tehdään eläimillä.

Onko eläinkokeille vaihtoehtoja?

Eläinkokeille on vaihtoehtoja, niitä ovat mm. kudosviljelmät, kemiallis-fysikaaliset menetelmät, tietokoneet, mekaaniset mallit, ja ihmisestä itsestään saadaan yhä arvokkaampaa tietoa. Mutta kaikille ei ole vaihtoehtoja. EU on asettanut tavoitteeksi eläinkokeiden puolittamisen vuoteen 2000 mennessä. Kaikki eivät siltikään ole tyytyväisiä, sillä eläinkokeiden vaihtoehtoja ei kehitellä tarpeeksi ahkerasti.

Mikä estää vaihtoehtojen käyttöä?

-asenteet: eläinkokeita on niin pitkään pidetty tärkeänä osana biolääketieteellistä tutkimusta, niin että pelkästään asenteiden muuttaminen on vaikeaa. Eläinkokeiden vähentämistä ei nähdä itseisarvona.(kaikki tutkijat eivät välttämättä ole samaa mieltä)
-tieteelliset näkökohdat: vaihtoehtojen kehittäminen edellyttää riittävän perustiedon olemassaoloa. Erityisen vaikeaa on elimistön vuorovaikutusten tutkiminen muussa kuin elävässä olennossa.
-hinta: koe-eläimet ovat kalliita, mutta vaihtoehtoiset menetelmät saattavat - varsinkin kehittämisvaiheessa - tulla eläin-kokeita kalliimmaksi.
-tiedon puute ja käytännön vaikeudet: tutkijoilta puuttuu tietoa, koulutusta ja ammattitaitoa vaihtoehtojen käytöstä. Toisinaan vaihtoehtomenetelmät ovat eläinkokeita vaikeampia ja työvaltaisempia.
-viranomaismääräykset: lääkkeiden ym., kemikaalien testausta säätelevät määräykset edellyttävät eläinkokeita. Ei koske kosmetiikan tuotteita! Uusien testaus-menetelmien on käytännossä oltava eläinkokeita parempia, jotta ne hyväksyttäisiin.
-tiedeyhteisön hitaus: vain tukijat itse voivat kehittää vaihtoehtoja eläinkokeille, mutta tiedeyhteisö toimii hitaasti. Ulkopuolelta tuleva vaikutus on välttämätön kehityksen nopeuttamiseksi. Ainoastaan eläinkokeita halvemmat ja helpommat menetelmät tulevat käyttöön itsestään. Tarvitaan ennen kaikkea huomattavaa taloudellista tukea, ennen kuin tutkijat uskaltavat uusille urille.

Kaikkia eläinkokeita ei voida lopettaa nyt eikä vielä lähiaikoina tulevaisuudessa, mutta vaihtoehtojen avulla eläinkokeita voidaan jatkuvasti vähentää. Eläinkokeet tulisi tehdä harkiten ja kiinnittää erityistä huomiota eläinten määrään. Kaikki kokeet, jotka olisi mahdollista, tulisi tehdä käyttäen vaihtoehtoja. Niitä voisi käyttää yhdessä, jotta ne täydentäisivät toinen toisiaan Kokeita, joita ei testata eläimillä eikä testauteta muualla eikä yhtiö osta mitään tuotteita sellaiselta toimittajalta, joka testaa nyt tai tulevaisuudessa. Mikään laki ei määrää, että kosmetiikan tuotteet pitää testata eläimillä. On olemassa niin paljon tunnettuja ja turvallisia raaka-aineita ja tuotteita, että eläinkokeet voitaisiin lopettaa heti ilman minkäänlaista riskiä kuluttajille.

Anu Parikan tutkimus

Anu Parikan tutkimus nuorten suhtautumisesta eläinkokeisiin osoittaa, että suurin osa nuorista on sitä mieltä, että eläinkokeita tulisi rajoittaa (51.3%), 28.4% on sitä mieltä, että kokeet tulisi lopettaa ja 10.9% on sitä mieltä että kokeita tulisi jatkaa ( 9.4% ei osaa sanoa). Samainen tutkimus osoittaa myös, että 1% nuorista tietää eläinsuojeluun liittyvistä asioista erittäin paljon, 23.6% melko paljon, 33.2% ei osaa sanoa, 39.3% ei tiedä paljoakaan ja 2% ei tiedä mitään.

Mitä voin tehdä?

Eläinkokeita on siis tarpeellisia ja tarpeettomia, kivuliaita ja kivuttomia.... Eläintensuojelijat yrittävät tehdä loppua etenkin turhimmista ja tuskallisimmista kokeista (monen eläinoikeusaktivistin mielestä kaikki eläinkokeet pitäisi lopettaa heti). Menenpä tästä sitten Oulun yliopistolle ja päästän kaikki eläimet pois...EI!! Tällä tavalla ei auteta eläimiä, se vain huonontaa asioita. Autat ehkä niitä eläimiä, jotka saat vapaiksi, mutta entä ne jotka tulevat verorahoilla tilalle? Parhaiten autat jakamalla tietoa ja jos haluat ,voit myös käyttää tuotteita, joita ei testata eläimillä, ja liittyä eläinsuojelu-yhdistyksiin.

Myös yhteiskuntamme päättäjiin voi yrittää vaikuttaa siten, että myönnettäisiin enemmän rahoitusta vaihtoehtoisten menetelmien kehittämiseen, koe-eläinten hyvinvoinnin tutkimiseen ja koe-eläinten olosuhteiden parantamiseen.

Juliana von Wendin säätiön toiminnanjohtaja Riitta Salmi ja Oulun yliopistossa työskentelevä Hanna-Marja Voipio ovat nähneet tämän kirjoituksen ja ovat tarkistaneet tiedot oikeiksi ja antaneet omia mielipiteitä, jotka on otettu huomioon.

---

Lähteinä on käytetty Animalian lehtiä sekä esitteitä. Hanna-Marja Voipiolta saamiani esitteitä. Ja muita kirjoja (mm. Peter Singerin, Hans Rueschin, Ulla-Maija Aaltosen, Helena Tengvallin, Leena Vilkan...)

Anu Parikka, "Voi eläin parat". Tutkimus nuorten suhtautumisesta eläinsuojeluun ja eläinten oikeuksiin. Turun yliopisto, sosiologian laitos, Unipaps jäljennöspalvelu, Turku, 1998.